Äitini tilasi työpaikalleen kiitoskakut, joista ensimmäinen tässä. Idean sain Taikinaterapialta. Vanha viekas kakuntekijän vihollinen eli kuumuus pääsi kuitenkin yllämään ikävästi. Eipä nuo Flora Vispistä tehdyt pursotukset tietenkään pysy tällaisessa helteessä, kuten kuvasta hyvin näkyy.

1243780376_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuva on lukusuuntaan nähden sivulta eikä edestä, jotta pahin pursotusputous ei hallitsisi kuvaa.

1243780419_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuva on epätarkka, mutta laitoin sen silti, koska kiitos-laatta näkyy lähempänä tässä. Laatta on marsipaania, jota valkaisin itse. Varsinaisia laatta-muotteja mulla ei ole vielä, joten tein tuon siis askartelukortin avulla. Urat painelin marsipaanityökalulla ja tekstin kirjoitin mustalla elintarviketussilla. Suihkautin lopuksi myös helmiäistä, tottakai Nauru

1243780396_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Oksa on pursotettu suklaasta. Koitin ensimmäistä kertaa tätä ns. spritsausta ja harjoittelua vaatii sekin Silmänisku Kukat ja lehdet ovat marsipaania. Kukkien marsipaani on itsevalkaistua, lehdet ihan luonnollista Sallisen marsipaania.

Kokonaisuudessaan kakusta tuli erilainen mitä etukäteen suunnittelin Nauru Kermoja lukuunottamatta olin lopulta positiivisesti yllättynyt lopputuloksesta. Ihan kiva varsinkin ollakseen eka tämäntyyppinen koristeluyritykseni.

Kakun muut tiedot: 7 munan pohja, kostutus sokerivedellä, välissä jälleen diplomaattikreemiä ja mansikkahilloa. Päällystin kakun ensin sokerikreemillä, jonka päälle laitoin itsevalkaistun marsipaanilevyn (helmiäistä kaveriksi; helmiäinen ei yleensä näy näissä kuvissa juurikaan). Pursotukset siis Flora Vispiä.